Usein kysytyt kysymykset

K: Nartullani alkoi tänään juoksu. Milloin pitäisi ottaa ensimmäinen progesteroninäyte?
V: Yleensä 8-10 vrk vuodon alkamisesta. Mutta jos juoksu on ollut huonosti havaittavissa (niukka vuoto tms.), kannattaa varoiksi ottaa jo aikaisemmin.

K: Miten progesteronitulokset eroavat esim. Ruotsissa ja Suomessa?
V: Ruotsissa on käytössä nmol/l –yksiköt ja meillä ng/ml. Kyseessä on kuitenkin helppo laskutoimitus, jolla nämä yksiköt muunnetaan vertailukelpoisiksi (kertoa tai jakaa 3,14:llä)
Ks. linkki  Esimerkiksi 31,8 nmol/l vastaa 10 ng/ml ja 10 nmol/l vastaa 3,145 ng/ml.
Yksikkö on aina tiedettävä kun tuloksia tulkitaan. Myös Suomessa on laboratorio, joka vastaa nmol/l:ssa. Petvet, Vetlab, Mäntsälä ja Movet antavat tulokset ng/ml:ssa.
On hyvin tärkeä tietää, missä yksiköissä annettu vastaus on, jotta se osataan tulkita oikein!

K: Millä progesteroniarvolla pakastesiemennys tulisi tehdä?
V: Tarkka arvo siemennyshetkellä ei ole niin tärkeä tieto, kuin se miten progesteroni on lähtenyt nousemaan. Keskimäärin lasketaan 5 päivää siitä kun progesteroni on mennyt yli 2,5 ng/ml (LH-piikki)  ja/tai 2-3 päivää siitä kun progesteroni on ylittänyt 5 ng/ml (ovulaatio).

K: Pitääkö ottaa papanäyte ja mitä se kertoo?
V: Papanäyte (irtosolunäyte) kertoo siitä, miten emättimen limakalvo muuttuu kiiman edetessä. Sen tulkinta vaatii kokemusta ja siitä ei koskaan saada niin tarkkaa ja luotettavaa tietoa kuin progesteronimäärityksestä, joten astutus tai siemennyspäivän tarkkaan määrittämiseen siitä ei ole hyötyä.

K: Montako olkea käytetään yhteen siemennykseen?
V: Tämä riippuu siitä, miten sperma on laimennettu pakastuksen yhteydessä ja mikä siittiöitten liikkuvuus on sulatuksen jälkeen. Myös koiran koko vaikuttaa,  pieneen kohtuun ei mahdu kuin n 0,5 ml ja ylimäärä vuotaa ulos.

K: Onko siemennystavalla merkitystä onnistumiseen?
V: Pakastesiemennykset tulee tehdä kohtuun, koska siittiöt elävät sulatuksen jälkeen vain muutamia tunteja ja ne eivät etene yhtä tehokkaasti kuin tuoreet. Pakaste voidaan sijoittaa myös emättimeen, jos spermaa on käytettävissä runsaasti ja siemennyksiä tehdään useita peräkkäisinä päivinä. Tämä ei useinkaan ole mahdollista.

K: Onko kirurginen siemennys vaarallinen?
V: Kirurginen siemennys vaatii leikkaussaliolosuhteet ja se tehdään nukutuksessa. Vatsaonteloon mennään keskiviivasta samoin kuin kohdunpoistoleikkauksessa, mutta pienempi haava riittää. Kohdun sarvi nostetaan näkyviin ja molempiin kohdun sarviin ruiskutetaan ohuella kanyylillä sulatettu pakastesperma.  Haava suljetaan normaalisti ja sen paraneminen kestää noin viikon. Jatkohoitona  riittää kipulääke. Kirurgisen siemennyksen pystyy tekemään sellainen eläinlääkäri, joka on tehnyt vatsaonteloleikkauksia. Pakasteen sulattaminen oikein vaatii tietoa ja kokemusta.
Toimenpiteestä ja sen jatkohoidosta aiheutuu nartulle enemmän kipua ja haittaa kuin tehtäessä pakastesiemennys muulla tavalla, minkä vuoksi siihen turvaudutaan yleensä vain silloin, jos muilla menetelmillä kohtuunsiemennys ei onnistu.

K: Onko eri siemennystavoilla eroja onnistumisen suhteen?
V: Eri siemennystapojen vertailua ei ole luotettavasti tehty. Kuitenkin mitä lähemmäs munasarjaa sperma saadaan sijoitettua ja mitä vähemmän sitä valuu toimenpiteen aikana ulos, sen parempi tulos. Kirurgisessa siemennyksessä sperma saadaan sijoitettua hyvin lähellä munasarjaa, jolloin voidaan pienemmällä ja ehkä heikkokuntoisemmallakin spermalla saada tuloksia. Norjalaiskatetrilla siemennettäessä pystytään kohdun kaulaa puristamaan katetrin ympärille tiiviisti, jolloin ruiskutettu sperma menee suoraan eteenpäin ja ulosvirtausta saadaan minimoitua. Endoskoopilla siemennettäessä valuma tapahtuu katetrin sivuilla olevista aukoista, jolloin takaisinvirtausta voi tapahtua hieman enemmän.

Koiran rotu ja koko vaikuttaa siemennystavan valintaan. On hyvä, jos siementävällä eläinlääkärillä on mahdollisuus ja taito käyttää vaihtoehtoisia menetelmiä tarpeen vaatiessa.

Norjalaiskatetrin käyttö on helpompaa, jos narttu rauhoitetaan, koska kohdun kaula on saatava tunnusteltua metallikatetrin pujottamiseksi sen läpi. Kun vatsalihaksia joutuu puristamaan tai koira jännittää, se voi tuottaa kipua.

Transkervikaalisiemennys (TCI) endoskoopilla on miellyttävin ja modernein menetelmä. Välineistö on kuitenkin kallis ja skoopin käyttö vaatii paljon harjoittelua. Muovikatetrin saaminen rustoisen kohdunkaulan kanavan läpi ei ole aina helppoa ja skoopin koko aiheuttaa rajoituksia pienimmillä roduilla.